RAIKUN 60. KARHUNKAATO
(Omistajan laskentaopin mukaan)

TAPAHTUI AIKAISEMMASSA JAKSOSSA

Kolme päivää sitten, eli 240806 laskettiin Donna aamulla, n. klo 05.00 hakemaan, yöllisille karhun jäljille Jukajärven korvessa, eli samoissa mastoissa joissa se viime talvena suoritti karhutaipparin.

Pian kuitenkin Donnan lainakuski, Kari, löysi samalta alueelta myös pienemmät n. 9 cm jäljet, joten muutamalle paikalla olevalle passimiehelle ilmoitettiin että: Tuli seis, tarkistetaan onko kyseessä pennullinen naaras.

Pian tämän jälkeen alkoikin kuulua Donnan haukku reilun kahden kilometrin päässä irtilaskupaikalta. Myös Donnan pentu Rocky oli mukana antamassa äänet nallelle. Pian komea, musta keskikokoinen karhu siirtyikin Villen passiin 30 metriin. Kuuliaisesti Ville kuitenkin jätti puristamatta liipaisimesta ja vieläpä kytki koiratkin samassa paikassa.

Sen jälkeen tarkistettiin Raikulla gepsin reittipisteeksi tallennettu löytöpaikka ja vieläpä 400 metriä siitä irtilaskupaikan suuntaan että kyseessä oli todella yksinäinen karhu. Ennen löytöä nalle oli istuskellut pehmeällä suolla, taivutellut voimiensa tunnossa pieniä mäntyjä ja kävellyt yli 200 metriä pehmeätä ojanpohjaa. Missään näissä jäljissä ei ollut havaintoa pienemmistä jäljistä, joten Nalle julistettiin jälleen lainsuojattomaksi.

Koska oltiin karhujahdissa ja tarkoituksena saada karhu eräksi, laskettiin Raiku karhun jäljille samassa paikassa missä Donna ja Rocky oli kytketty.

Pian alkoikin aluksi siirtyilevä haukku reilun kolmen kilometrin jäljityksen jälkeen. Lopulta haukku kiinteytyi suotiheikköön ja samaan aikaan alkoi kennelhenkikin nostella päätään jahtiporukassa.

Päivän aikana Raiku siirteli karhua kymmenkunta tuntia ja yli 30km. Samalla karhun hajuihin ja karhun haukuntaan päivän aikana ”Ukon” kaverina ja lopulta yksinkin tutustumassa useampikin nuorempi karhukoiranalku.

Ilta kahdeksan aikaan keräsimme jahtikamppeemme ja sammuttelimme nuotiot, todeten: Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen jahtipäivä, ei todella harmita yhtään että Nalle jäi juoksemaan.

RAIKUN 60.

Aamulla tapaamme Maurin ja parin muun jahtimiehen kanssa pian neljän jälkeen. Pikaiset kuulumiset, pari miestä jo valmiiksi passiin tiedetyille kulkupaikoille ja Raikun sekä Maurin kanssa etsimään nallen jälkiä.

Pian Mauri löytääkin kuivasta pellon reunuksesta yölliset, noin 12 cm jäljet. Ne suuntautuvat poispäin jo puidusta kaurapellosta, jonne olemme matkalla. Kun kysyn, niin Raiku merkkaa jäljen, mutta samalla se kertoo sen olevan iltaöinen, ikään kuin kertoen että näiden päähän on vielä pitkä ja kivinen tie.

Emme lähde jäljittämään jälkeä, vaan päätämme kiertää peltoalueen, toivoen että Nalle olisi palannut vielä takaisin viljelyksien tuntumaan aamuyöstä. Sovimme että jos tuoreempaa jälkeä ei löydy, palaamme sitten takaisin selvittelemään äskeistä havaintoa.

Muutama sata metriä, ja peltoalueelta lähtevällä, kovalla traktoriuralla Raiku ”kertoo” että tässä olisi nyt huomattavasti tuoreempi jälki. Raikun viesti on selvä: Tämän perään voisi jo lähteäkin.

Seuraamme jälkeä kytkettynä traktoriuralla ja kuivassa kuusikossa ja viesti narun etupäässä on selvä: Laske vaan irti, tämä ei ole kaukana.

Vain muutaman sata metriä ja kuusen juurelta löytyy tuoreen näköinen karhun kaura p..ka. Sormi vaan sisään ja toteamus, ei vielä edes täysin jäähtynyt.

Ei muuta kuin vanhat rituaalit: Raiku istumaan, ”linkku” auki ja pienen odottelun jälkeen lupa: ”Etsi”. Kello näyttää 05.07. ”Ukko” häviää kuusikkoon kevyttä ravia.

Muutama gepsi-päivitys. Parin metsäautotien ylityksessä pientä pyörimistä, ja sitten matka jatkuu. Kymmenen minuuttia kulunut ja kuulakkaassa aamuilmassa kuuluu selvästi Raikun kyselevä karhuhaukun aloitus. Nopea gepsi-paikannus, 2,2 km ja jää löytöpaikalle.

Palailemme Maurin kanssa autolle ja samalla saamme tietoa puolen kymmenen miehen ”vahvistuksien” saapumisesta naapurialueelta.

Pian haukku siirtyy reilun kilometrin asettuen tiheään taimikkonotkoon. Paikalle saapuvien ”vahvistusten” avulla haukku saadaan motitettua ja Mauri lähtee hiipimään haukulle. Kuluu hetki, kuluu tunti eikä laukausta kuulu.

Lopulta haukku loppuu kuin veitsellä leikattuna ja jälleen alkaa Sonera kiittää ja tekstiviestit kulkea, kun paikkatietopyyntöä Raikun gepsistä naputellaan useammallakin gepsillä.

Hyppään autoon ja seurailen siirtyvän haukun ja pysäytysyritysten etenemistä. Paikat ovat tuttuja jo paripäivää sitten tapahtuneiden ”kennelharrastusten” jäljiltä ja karhun liikkumareitit vaikuttavat yllättävän tutuilta.

Kierrän gepsiä avuksi käyttäen eteen oletetuille karhun kulkupaikoille ja kerran ehdinkin vastaan hyvissä ajoin:
Kuulen Nallen huohottavan hengityksen lähestyvän metsäautotieuraa jo useamman sadan metrin päästä. Tuleekohan se vasemmanpuolen notkoa vai oikealta olevaa tasaista tureikkoa? Lopulta kuulen kun huohotus pysähtyy eteeni reilun 20 metrin päähän. Samalla aloittaa Raiku kyselynsä karhulta: Jokohan haukkuttais, vai vieläkö juostaan?

”Vielä juostaan” vastaa Nalle ja saman tien pysäytysyritykset kuuluvat jo lähes kilometrin päästä.

Lisään ”Jääkärille” tutkat niskaan ja lasken sen Raikun perään. Pian, reilun kilometrin päässä kuulen kuinka ”Jääkärikin” tavoittaa Raikun haukun. Nyt tuntuu olevan paljon asiaa Nallelle, mutta kuten ennakkoon osasi arvatakin, ei Nalle halunnut jäädä Jääkärin juttuja kuuntelemaan, vaan matka jatkuu.

Haukku siirtyy ja muistikin palailee pätkittäin: Täällähän me oltiin viimesyksynä Talikkosarven Aten alias ”Tykin” karhutaipparissa?
Tuossa notkostahan se kulki silloinkin? Eikun täyttä ravia sinne, vajaa kilometri juoksua ja kuuntelulle. Raikun pysäytysyritykset kuuluvat selvästi?

Notkelma on harvaa tukkikuusikkoa, toisella sivulla jyrkkä rinne ja toisella kuusikko muuttuu notkon jälkeen harvaksi mäntykankaaksi, edessä tiheä suotiheikkö. Raikun haukun seasta kuuluu taas useamman sadan metrin päästä selvästi kun Nalle vetää henkeä. On taidettu taas ottaa pientä vetoharjoittelua välillä?
Haukku lähestyy hitaasti suoraan kohden notkoa jossa odotan. Ei saakeli, väkisinhän se tuntuu tulevan tähän, tässähän joutuu ampuman vielä tuon karhun, ehdin ajatella. Saman tien alkaa vilkkua Raikun punaiset liivit puidenvälistä ja vierellä askeltaa tumma keskikokoinen karhu rauhallisesti. Seuraan parivaljakon etenemistä kiikarin linssin läpi, kunnes ne ovat reilun kymmenen metrin päässä suoraan edessäni. Karhun suunta on suoraan samaan puidenväliin jossa seison. Taimikon ja kuusimetsän rajalinjaan saapuessaan karhu katsoo ensin oikealle (väärä valinta, eikös aina ole opetettu että katsotaan ensin vasemmalle?), sitten suoraan eteensä. Sen katse pysähtyy jääden tuijottamaan suoraan 338 Win Magin pyöreänä näkyvään reikään. Ristikko on valmiina hiukan vinottain seisovan karhun rintapäässä. samalla kun karhun katse pysähtyy, puristan liipaisimesta. Karhu putoaa saman tien. KAATU sanon vhf-puhelimeen ja kaivan puhelimen taskusta. Puhelimen kello näyttää 09.17. Soitto luvananojalle jotta alueen lupa käytetty. Sitten siirryn karhun viereen ja vielä tarkistan ettei siinä näy elonmerkkiäkään, joten armonlaukausta ei tarvita.

Otan vielä päivityksen Jääkäristä, missähän se mahtaa viipyä. Matkaa reilu kilometri, samalla reitillä mitä karhu ja Raiku juuri saapuivat. Taisi taas jäädä harmaan jalat hiukan lyhyeksi karhun ja vanhuksen kyydissä? Noh, saapuuhan se Jääkärikin viimein kaadolle ja heti hyvin miehekkäästi pysäköi kaadon viereen, ikään kuin sanoen: Näitä täältä sais, jos joutais olemaan.

KARHU:
Paino: 124 kg
Sukupuoli: Naaras
Etutassu: 12,5 cm

TYÖSKENTELY:
Hakuaika: 10 min
Löytömatka: 2,2 km
Työskentelymatka: 16 km
Kiinteätä haukkua: n. 2 h