Sikajahtia Miehikkälässä

Jahtia muistellut ja kirjaillut Janne Suoknuuti

Joulu oli jo vietetty ja kinkut syöty, kun 26.12 illalla velimies soitti minulle töihin. Sikoja liikkeellä! Tulossa kohti Muurolan kylää! Piru vieköön nyt olisi mahdollisuus jatkaa kinkun syöntiä.. No työt loppuivat illalla klo 22.00 ja tuli kiire kotiin vaihtamaan vaatteita. Sovittiin, että yritän saada siat mottiin, jotta ne olisivat valmiina jahdattaviksi aamulla. Huomasin kuitenkin ajeltuani, että ei taida onnistua, kun metsä oli täynnä ajokoiran jälkiä. Ei kun kotiin nukkumaan ja odottamaan aamua. Aamulla soitto naapurikylän kokeneelle metsämiehelle tuotti tulosta. Siat olivat liikkuneetkin heidän kylän läpi ja olivat motissa suhteellisen laajalla metsäalueella. Kokoonnuttiin pähkäilemään miten jahti hoidettaisi. Silloin, joku ehdotti, että kutsutaan paikalle kokeneet koirat ja soitettiin Matille, joka heti oli valmis taistoon. Matti tuli mukanaan Rävas Jäger ja Raiku. Jaettiin passimiehet kukin omalle paikalleen ja Matti päästi Raikun jäljille. Jäljistä voitiin todeta sikoja olevan kolme kappaletta, joista kaksi pienempää ja yksi isompi. Raiku jäljille ja kohta kaikui jo haukku noin kilometrin päässä lähtöpaikasta. Odoteltiin, josko lähtisivät liikkeelle, mutta ei. Puhelin neuvottelujen jälkeen päätettiin, että kaksi passimiestä, Eero ja Timo hiippaa haukulle. Timo pääsikin noin 10 m päähän sioista, jotka olivat niin tiheässä pusikossa, että hän ei päässyt näkemään kun siat jo lähtivät vainun saatuaan. Siat liikkuivat metsäalueella edestakaisin törmäten milloin mihinkin suuntaan ja jossain vaiheessa niiden jäljille päästettiin Raikun kaveriksi tulisen luontoiseksi tunnettu ”Jääkärikin”. Koirat pysäyttivät vähän päästä siat ja metsästä kaikui komeaa haukkua vaikka se ei kovin kauas kuulunutkaan, koska puissa oli melkoisesti lunta. Viimein siat erehtyivät vaistoissaan ja tulivat passimiehen eteen. Passimies pääsi ampumaan yhden n. 40 kiloisen karjun. Toiset kaksi jatkoivat liikettä alueella suihkien sinne tänne, aina välillä haukkuun pysähtyen. Villisika onkin täysin erilainen koiran edessä kuin hirvi, joka yleensä pitää suunnan jonka on valinnut. Viestiyhteydet kuitenkin pelasivat ja saatiin tieto, että jäljellä olevat siat olivat tulossa taas passiin. Passimies pääsi ampumaan karjua, joka kuitenkin haavoittui lievästi. Nopea passin siirto kuitenkin tuotti saaliiksi toisen karjun, joka tuli koirien saattelemana ammuttavaksi. Ihmeteltiin sitten mihin se suurin karju oli hävinnyt ja jäljittämällä todettiin sikojen erkaantuneen jo heti edellisellä ampumapaikalla. Ilta oli jo pitkällä ja oli jo pimeää kuin….
Balttian mestari villisikahaukutuksesta edelliseltä keväältä, Talikkosarven Atte päästettiin nyt sian perään. Sika oli jo tässä vaiheessa saanut liku parin tunnin etumatkan. Passit purettiin ja miehet häipyivät kaatoryyppyjä naukkailemaan. Matti ja muutama paikallinen metsämies jäivät vielä metsään seuraamaan gepsillä Aten etenemistä paksussa hangessa. Muutaman tunnin ja useamman kilometrin jäljityksen jälkeen, todettiin Atenkin jalkojen käyvän lumihangessa lyhyiksi, eikä se saanut sikaa tavoitettua. Tienylityksessä Atte kytkettiinkin ja laskettiin Jääkäri jälleen jatkamaan jäljitystä. Ja tietysti sitten loppui paristot ja akut tutkista ja sika meni menojaan. Jäljistä saatiin kuitenkin selvää että sika oli onnistunut hävittämään jäljittäjänsä jäisillä kyläteillä, ennen kuin Jääkäri sen ehti tavoittaa.
Jääkäri teillä tietämättömillä ja tutkat pimeänä. Useamman tunnin etsiskelyn jälkeen mentiin välillä nukkumaan. Sovittiin kuitenkin ensin, että aamulla jatketaan.
Koirakin sitten löytyi, oli tullut aamuyöllä Miehikkälän palvelutalolle yösijaa kyselemään ja hoitajat ottivat sisälle. Hyvä oli ollut hoito, mutta koira ei juuri kiitellyt oli vaan jättänyt jätökset huoneeseen jossa oli oleskellut, no ei varmaan ollut ensimmäinen siinä talossa, joka oli lattialle p…….t!

28.12.2004 aamulla jäljitettiin taas ja todettiin karjun jääneen kierrokseen. Mattia ja muuta porukkaa odotellessa tehtiin tulet muutaman kylän miehen kanssa ja tätähän ei sika sietänyt. Oli ruoja makuulla muutaman sadan metrin päässä ja siirtyi sillä aikaa pois motista. Porukan tultua paikalle laskettiin Raiku perään ja siirryttiin eteen passiin. Sika vaihtoi koiran saattelemana paikkaa vähän päästä ja tienylityksessä laskettiinkin Raikun kaveriksi Åckers Avocadosin, vierailuilla oleva jämttinarttu Ruotsinmaalta. haukku pysytteli lopulta suhteellisen pienellä alueella. Päivä kuitenkin kallistui jo iltaan, kun päätettiin, että Matti ja Tuomas menevät haukulle karjua hätistämään. Karju oli nyt ollut jo kauan Raikun ja Avocadosin hyvässä seisontahaukussa. Passimiehen kannalta katsottuna tilanne näytti jo menetetyltä, kun alkoi olla niin pimeä ettei tähtäimiä nähnyt. Kohta kuului kuitenkin laukaus ja toinenkin. Taas alkoi kännykät pelata ja tuli varmistus, sika nurin! Oli sika tullut Mattia tervehtämään täydellä vauhdilla kohti tämän hiipiessä haukulle. Matti kuitenkin oli nopeampi ja ehti ampumaan ensin. Pimeässä sitä sitten kiskottiin pois rämettyneeltä suolta, jossa se oli viime hetkensä lymyillyt. Nyljettäessä saatiin varmistus, sama karju, jota edellisenä päivänä oli ammuttu. Tyytyväisinä kaikesta voitiin todeta koirien ja miesten yhteistyön tuottaneen tulosta. Peijaisetkin sittemmin on jo pidetty, mutta niistä ei liene aiheellista kertoilla enempiä….!

Jahtia muisteli Janne