ILVEKSEN KAATO 25.02.2001 MIEHIKKÄLÄSSÄ

Ilvestä oli jäljitetty ja ajettu miesajolla jo edellisenä päivänä Miehikkälän alueella, mutta aina se oli onnistunut ohittamaan passimiehet.

Nyt se oli saatu kierrettyä rinkiin, mutta rinki oli sen verran iso että miesajolla jahti todettiin toivottomaksi jatkaa.

Päätimme siis kokeilla jäljille Raikua, koska se oli ainakin kytkettynä osoittanut kiinnostusta ilveksen jäljille.

IPO, paikallinen tosi innokas suurriistan metsästäjä, joka suurimman työnkin oli tehnyt, ilveksen rinkiin kiertäessään, lähti Raikun kanssa ”ISON KISSAN” jäljille.

Alue oli hirvien talvehtimisaluetta joten pelko jäljityksen vaihtumisesta hirvihaukuksi oli varmaan aiheellinen.

Alkumatkan parivaljakko eteni kytketyllä koiralla, mutta jälkien johtaessa mäntytaimikko mäkeen päästi Ipo Raikun irti.

Jälki eteni kuitenkin mäestä takaisin suolle, missä ilves oli pienen ketunlenkin jälkeen pudottautunut pystyseinäiseen syvään suo-ojaan.

Tässä vaiheessa Raiku hävitti jäljen ja oikaisi lähistöllä oleville yöllisille hirvenjäljille.

Ipo ehti kuitenkin lasketella suksella paikalle, huomata tilanteen ja kutsua Raikun pois hirven jäljiltä johtaen sen uudelleen ilveksen jäljille.

Jälki eteni suoraan seuraavaan mäkeen, eikä mennyt kuin muutama minuutti kun Raiku haukahti muutaman matalan haukahduksen, aivan kuin karhuhaukullakin, saman tien haukku muuttui kuitenkin suoraksi huudoksi josta ei voinut päätellä tuleeko ääni ilveksestä vai koirasta.

Meteliä kesti vain 10 – 15 sekuntia jonka jälkeen haukku muuttui jälleen harvaksi haukuksi.

IPO kiirehti suksella paikalle huomaten pian ilveksen muutaman metrin korkuisen männyn latvassa.

Siinä vaiheessa Ipolta unohtuivat annetut ohjeet hänen ampuessa ilveksen välittömästi, jättäen valokuvat puussa olevasta ilveksestä ja koirasta ottamatta.

Välittömästi laukausten jälkeen ryhdyimme soittelemaan Ipolle tarvitaanko Raikulle eläinlääkäriä moisen metelin jälkeen vai oliko Ipo jo ampunut armolaukauksetkin.

Helpotus oli kuitenkin melkoinen kun heti puhelun avauduttua kuului taustalla Raikun haukahdukset ja myöhemmässä tarkastelussa todettiin että ainoat vauriot Raikulla oli tutkapannassa ja tutkan suojuskumissa, mihin oli jäänyt melkoiset raapimisjäljet ilveksen kynsistä.