Kitee 2004 PowerPoint-esitys
Raikua ja Mattia tarvittiin Kiteellä 23.8.2004
Kuten tiedettyä, syksyisin meillä metsästäjillä on eri vietit erilaisessa järjestyksessä kuin monella muulla immeisellä. Niimpä meijänkin karhuporukka oli seurannut karhujen liikkumisia pitkin syyskesää, mutta ankarat vesikuurot sotkivat koirametsästyksen alkupäivinä. Niinpä siirryimme iltapasseihin. 22.8.04 eräs metsästäjä pääsi ampumaan karhua illalla kello 20.50. Laukaus jäi vähän alas, karhu haavoittui.
Soittelimme paikalle kokeneet haavakkokarhun jäljittäjät. Maastosta löytyi verta, kun he pyyhkivät varpuja valkoisella talouspaperilla. Porukka mitä oli saatu kasaan laitettiin kuulovartioon metsäteille ja päästettiin koira jäljelle. Mutta koiralla oli jo metsästetty koko päivä eli iski väsy.
Siinä vaiheessa pirautettiin Myllysen Matille. Matti tavattiin makkaukselta, oiskohan ollu ossuutta asiaan sillä että kello ol vasta vähän vaille kolome uamuyöstä. Sinä aikana kun vuoteltiin Raikua ja Mattia, seleviteltiin karhun kulkureittiä maastossa. Soiteltiin lisää metsästäjiä paikalle. Karhu läheni Kiteen taajamaa koskapa se oli asustellut kaupungin
kupeessa pienen ikänsä.
Matti ja Raiku saapuivat paikalle noin kello viisi aamulla. Tilanne selvitys käytiin läpi. Vuoteltiin sen aikaa että saatiin passit paikoilleen. Lähdimme noin puoli kuusi jäljelle: Raiku, hihnan päässä Matti, Janne gps:n kanssa ja mie maastontuntijana. Jälki oli noin kaheksan ja puolituntia vanha. Raiku veti ku juna, ei pahemmin epäröinnyt, vaikka ensimmäisen vajaan kilometrin oli toinen koira jo jäljittänyt.
Saavuimme metsäaukolle, jolla kasvaa heinikko ja kaiken mualiman rutaa. Siinä karhu oli tehnyt yheksänkymmenen asteen mutkan. Tuntu aluks että ei se voi noi tehä, mutta Raiku ol varma asiastaan. Jatkettiin jäljitystä, alueella oli runsaasti muutakin karhunjälkeä. Saavuimme isohkolle ojalle. Siinä näimme jäljistä, että karhu oli tepeltänyt penkalla ennen kuin oli hypännyt yli. Vähän arvelutti oltiinko oikealla jäljellä, mutta Raiku ol varma asiasta.
Noin kilometri ojalta tultiin isolle aukolle, jolta löyty ensimmäiset veritipat. Myö muut suatiin uskonvahvistusta, Raiku ei sitä tarvinnu, ties muutennii. Sitten piti vaihtoo passitusta, koska karhu ol jatkanu matkoo yl kylätien. Myö oltiin kilipajuoksula ajan ja auringon kanssa, pelättiin että hajut haihtuu koska ol kulunu jo aikoo huavottamisesta 11 tuntii reilusti. Passi suatiin paikalleen ja myö jatkettiin kiel vyön alla juosten jälitystä. Suavuttiin suoreuna viljelyksille ja tuas levveele valtaojale, josta yl ol männy karhu. Ja myö perässä. Ojan takana hajut voimistu, Raiku vet ilimasta hajjuu, ni Matti sano että nyt on aika piästöö Raiku irti. Ei tarvinnu usutella koiroo jälele vuan läks heti. Myö soitettiin jotta tuovat tutun parin Raikulle jos tarvitaan eli "Jääkärin". Annettiin passimiehille tieto että Raiku on irti jälelä, valappautta.
Sitte alako kuuluu haukku. Ol ringen sisälä, HELEPOTTI. Kuunneltiin kotvane, todettiin että hyvin kestää haukussa. Tilattiin kyyti ja lähettiin lähemmäks autola, koska matkoo ol puoltoista kilometrii, missä ol karhu Raikun haukussa. Vuoteltiin Jääkärin suapumista.
Ku koira tul, myö lähettiin kaheltaan haukule viemään Jääkärii. Hypittiin yl ojjii, mie välilä ojanpohjalta ponnistain. Matti piäs vielä hyvin yli. Oltiin jo suht lähelä, ku Matti piästi innosta vinkuvan Jääkärin irti ja sano kohta alakaa tapahtuu. Haukku soi hyvin suola. Myö käveltiin haukule päin reilusti tavoitteena painostoo karhu passiin. Karhu kuul meijät, läks livohkaan. Mie näin sen, mutta en onneks kerenny ampuu, koska samassa ku tähtäsin ol Raiku samala linjala. Karhu kesti passin sisälä, koirat perässä.
Myö siirryttiin tuas autola lähemmä, mihin karhu ol pysähtyny koirien haukkuun. Lähettiin neljältään ketjussa mänemään haukkua kohti. Karhu pakeni kohti paikkaa, mistä oli tullut tien yli, koirat perässä. Kuului laukaus, karhu nurin. Kello ol noin yksitoista aamupäivällä, eli jahti oli kestänyt neljätoista tuntia yhteen soittoon.
Tällä reissula mie opin paljon, miten pitäs kouluttoo koiransa, että sen kyvyt tulis essiin ja pitäs osata lukkii koiroosa ku Matti osovaa.
KIITOS MATILE, RAIKULE, JÄÄKÄRILE JA KAIKILLE MUKANA OLLEILLE JÄLESTÄJILLE JA PASSIMIEHILLE.
Terveisin Jukka Kankkunen
Tämä sivusto on rakennettu Kennel.fi -kotisivujärjestelmällä.