MUSTAKARHUJAHTIA KANADASSA
Tuuli käy hyvin vastaisena, pääsen polkua myöten tornille hiljaa hiipien. Viimeiset kuusentaimet hiukan kahahtavat hyttyshuppupuvun verkkohihoissa kun nousen varovasti torniin. Kivääri tornin nurkkaan varovaisesti pystyyn ja sitten jousen laukaisulaite varovaisesti paikoilleen, nuoli telineeseen. Kaikki valmista, kertaan mielessäni Kain lyhyen oppimäärän jousen laukauksesta. Päätän ottaa pari harjoitusvetoa, jotta näen ettei tornin kaiteet ole tiellä ampuessa, ja muutenkin asento on sopiva. Pujotan laukaisulaitteen jänteeseen, suuntaan nuolen ylävinoon ja alan varovasti kiristää jousta. MITÄ HEL… nuoli karkaa liikkeelle heti kiristyksen alkuvaiheessa ja kuuluu terävä PLINK kun se osuu syöttöpaikan yläpuolella haavan oksaan kilahtaen ja putoaa pystyyn aivan syöttöpaikan viereen. Tutkin laukaisulaitetta ja jousen jännettä jossa pieni suikale ”Jeesusteippiä” on revennyt laukaisulaitteenpidikkeen reunasta. Teipin jouduimme asentamaan siihen koska emme saaneet maasto-oloissa säädettyä tähtäimiä riittävästi ja jouduimme tekemään laukaisulaitteelle tilapäiskiinnikkeen nuolen kiinnityskohdan yläpuolelle jänteeseen. Uusi nuoli nuolihyllylle ja pari harjoitusvetoa, nyt kaikki tuntuu toimivan. Kello on hiukan vaille kuusi ja aurinko lämmittää vielä yli parinkymmenen asteen voimalla. Hyttyshuppu ja hiihtohanskat kädessä on kuitenkin välttämättömät varusteet. Pientä mäkärää on heti jos pieninkin pala ihoa jää paljaaksi. Benefonin puhelin, joka hoitaa täällä kellon ja gps.n tehtäviä, näyttää tornin reunuksella minuuttien hitaan vaihtumisen, tunti kulunut. Hiljaista linnunlaulua kuuluu ja silmät painuvat välillä hitaasti kiinni. Oksan kahahdus karistaa pienimmänkin väsymyksen tunteen tunnin istumisen jälkeen. Etuoikealta sakeasta kuusen taimikosta kuuluu aivan selvästi oksankahahdus ja kuin pari pehmeätä askelta. Varovasti hiihtohanska pois kädestä ja seisomaan samalla varoen ettei jousi kolahda tornin reunukseen. Odotan tuskin hengittäen, minuutit kuluvat. Kahahtiko melkein tornin sivulla? Ei kuulu mitään. varttitunti kulunut kahahduksesta kun tumma varjo vilahtaa puidenvälissä. Samalla iso, aivan pikimusta karhu askeltaa hyvin hitaasti kohti syöttöpaikkaa. Välillä pysähdys, tuulen haistelua ja katselua epäillen ympärilleen. Ei kai hajut ole matalasta tornista hiljaisen tuulen mukana pyörähtäneet syöttöpaikan suuntaan vai kuuleeko se hengitykseni näin läheltä? Ei helkkari, eihän yhdenkään karhun ampuminen kiväärillä ole näin mielenkiintoiselta ihmettelen itsekin. Viimein karhu astelee varovasti suoraan syöttöpaikan takaa syöteille jotka ovat lähes kokonaan juurakoiden ja haapa pölkkyjen alla. Odotan kun se kääntyy sivuttain ja sitten jännitän jousen ja ammun nuolen suoraan sivulta lavan taakse. Karhu on kuitenkin suunnitelmastani ihan erimieltä. Äkkiä se nappaa kampelan ruodon suuhunsa, pyörähtää ja säntää täyteen laukkaan tanner tömisten häviten aukon takareunassa kuusikon suojaan. Saiko se hajut minusta vai onko se tosiaan aina noin varovainen? Odotan edelleen seisaallani, tukien jousta kannattavaa kättä tornin kaiteeseen. Ei kai se kauan nyt tuollaista ruotoa syö? Kuluu kuitenkin tasan kaksikymmentä minuuttia kunnes aivan varoittamatta aukon takalaidassa, noin 80 metrin päässä, karhu ilmestyy jälleen aukolle. Se on vielä äskeistäkin varovaisempi, ottaa askeleen, kuuntelee ja haistelee. Sen suupielissä näkyy selvästi vaalea kuola, kyllä kampelat tuntuvat olevan herkullisen makuisia ja houkuttelevia sen valuva suupielet kertoo. Lopulta se häviää aukean toisesta reunasta näkymättömiin ilmestyen taas muutaman minuutin kuluttua mutta ei lähesty syöttöpaikkaa. Lopulta se laskeutuu aukon vasemmassa takalaidassa reunimmaisten risujen taakse pitkälleen napittaen kohti ruokapaikkaa. Aikaa kuluu 10-15 minuuttia kun se lopulta häviää näkymättömiin taimikon suojaan. Samalla huomaan kun aukon oikeasta takalaidasta, karhun äskeisiä tulojälkiä aukolle tallustelee ISO karhu. Jos olen arvioinut ensimmäisen karhun lähes samankokoiseksi kuin Timon edellisiltana ampuma iso uros, on tämä äskeistä karhua huomattavasti isompi. Sen olemus on kuitenkin vähintään yhtä varuillaan oleva kuin edellisenkin ruokailijan. Se pysähtyy ja kyykistyy suorastaan nautinnollisen näköinen ilme kanelinruskealla naamallaan kun se tekee ison, mustan ulosteen. Taas muutama askel kohden aukon nurkkausta josta toinen karhu hetki sitten hävisi näkyvistä, sitten pyörähdys ja aivan varoittamatta omia jälkiään takaisin metsään samaan suuntaan mistä oli saapunutkin, päästellen samalla suustaan lähes koiran haukahduksia muistuttavia örähdyksiä. Samalla risukko rytisee kun metsään aikaisemmin hävinnyt toinen karhu ryntää laukkaan, päin vastakkaiseen suuntaan. Parin kolmen sadan metrin päästä kuuluu vain hetken aikaa kuin hampaiden louskutusta, sitten hiljaista. Istahdan alas ja lasken jousen takaisin tornin nurkkaan, näinköhän kiistakumppanit enää tänä iltana tulevat takaisin, mietin ja vilkaisen kelloa, 20.20. Menipä reilu tunti mielenkiintoisesti. Ilta alkaa hämärtää ja usean päivän univelka alkaa taas painaa kun havahdun silmänurkastani näkyvään liikkeeseen. Tunnistan karhun samaksi tai ainakin samankokoiseksi kuin ensimmäisenä ruokapaikalle saapunut karhu. Se lähestyy takaviistosta ohittaen tornin noin viidentoista metrin päästä kiertäen risupuskan takaa. Samalla kun karhu häviää puskan suojaan, nousen seisomaan ja nostan jousen valmiusasentoon. Nyt ei ole enää aikaa laskea sitä metsään pariksikymmeneksi minuutiksi syömään vaan laukaus on lähdettävä heti kun se on hakemassa ensimmäistä ruotoa. Hyvä että se lähestyy ruokapaikkaa sivulta ampumapaikastani katsoen. Viisi metriä haaskaan, hitaasti askel kerrallaan se lähestyy, kolme metriä ja lopulta karhu pysähtyy. Vedän jousen vireeseen. . . . . .
Näin alkoi toiseksi viimeinen jahti-ilta osaltani viime vuonna Kanadassa, Gaspen niemimaalla mustakarhujahdissa.
Viimevuotisten hienojen jahtikokemusten ja upeiden erämaa maisemien innoittamina päätimme lähteä karhujahtiin Kanadaan myös ensi kesänä. Silloin varmaan myös muistelemme miten tämä ja moni muu jahtiretki päättyi. 13 metsästäjän ja 11 kaadetun karhun retkessä muistelemista varmaan riittää. . . . . Sikäli kun uusilta mieleenpainuvilta jahtihetkiltä jää aikaa.
Seuraavalle retkelle Kanadaan lähdemme kesäkuun -06 alussa. Joukkoomme tälle omatoimimatkalle sopii vielä muutama reipas ja erähenkinen jahtimies. Jos olet kiinnostunut jahtimatkasta, kysy lisätietoja Matilta.
Jahtimatkaa muistellen
Matti
Tämä sivusto on rakennettu Kennel.fi -kotisivujärjestelmällä.