Karhunkaatajan kennel
Karhunkaatajan kennel


Kennel.fi

PIISI HOPIASARVESSA 6.12.2006

Sade piiskaa melkein vaakasuoraan pimeää pihaa Ilmajoen Riistavallissa, kun heräilemme itsenäisyyspäivän aamuun. Kello on kuusi ja sää näyttää kaikkea muuta kuin sopivalta hirvenhaukkukokeisiin. Piisi ja Urho vaikuttavat kuitenkin virkeiltä ja hyvin levänneiltä eikä sääkään taida koiria vielä tässä vaiheessa harmittaa. Matti, Teuvo, Sari ja Tepa näyttävät huomattavasti väsyneemmiltä, koska itsenäisyyspäivän juhlintaan valmistautuminen oli alkanut jo edellisenä iltana.

Hiljalleen auto toisensa jälkeen saapuu koepaikalle. Vähän ennen seitsemää Riistavallin tupa onkin jo täynnä toiveikkaita koiranohjaajia, tuomareita ja maasto-oppaita. Neuvokas ylituomari pitää puhuttelun kynnykseltä, jotta kaikki sisälle mahtuneet ja kuistilla seisovat varmasti kuulevat tämänkertaisen kokeen tärkeimmät: arvostelu vihreän kirjan mukaan, pimeys tulee kello 16 ja yliaikaa enintään 10 minuuttia, jos työskentelyaika jäisi muuten muutamaa minuuttia alle 240 tai 300 minuutin.

Suuntaamme seitsemän auton letkassa Laihian suuntaan, josta sitten kukin ryhmä jatkaa omaan maastoonsa. Päivä alkaa hiljalleen valjeta.

Meille osui arvonnassa Vähäkyrön maasto. Maasto-oppaamme ja palkintotuomarimme Kai kertoo monta paikkaa, missä hirvistä on ollut havaintoja aivan muutaman viime päivän ajalta. Karttaa tutkaillaan tovi yhdessä ja päätetään aloittaa kaalipeltojen nurkilta. Ja Piisi lasketaan irti kohta yhdeksän jälkeen.

Ja löytyyhän kaalipellosta jälkiä vaikka miten paljon. Osa varmasti tuoreita, edellisiltaisia, osa vanhempia. Aamuinen sade on hakannut jäljet kuoppaisiksi. Ei silmällä eikä kuonollakaan erota mitkä jäljet ovat tuoreita, mitkä vanhempaa tavaraa.

Piisi tekee pari hakulenkkiä ja yhdessä tuumin päätetään kävellä metsäsaarekkeen taakse ja kiertää sieltä hiljalleen autolle päin. Osa metsiköstä on varsin louhikkoista, ehkä hirvelle sopivaa maastoa, mutta ei juuri ihmisille tai koirillekaan ihan mukavinta mahdollista. Hirvenpaskoja ja jälkiä on todella paljon metsässä ja etenkin soistuvilla alueilla. Selvästi hirvet ovat jossakin piilossa, kunhan vain löytyisivät Piisin haukuttaviksi.

Viimeistään kahdeltatoista pitää hirven löytyä, jotta erä saataisiin täyteen. Ryhmän etenemisvauhti kiihtyy hiljalleen, kun kello tikittää eteenpäin. Piisi kieputtelee hakulenkkejään ryhmän ympärillä. Jänistä etsivä uroskoirakin käväisee Piisin jäljillä. Soitto pannasta löytyvään numeroon omistajalle ja beagle vaihtaa maastoa vähän kauemmas hirviryhmästä.

Ryhmä päättää lähteä kaartamaan autolle. Jos hirveä ei löydy, niin sitten jatketaan hakua alueen toisesta päästä. Piisi häviää tienvarren vesakkoon ja ryhmä jatkaa etenemistään. Hetken päästä kaukaa edestä alkaa kuulua haukkua. Kuuluu kuin kuuluukin. Ja kun ryhmä kävelee autoa kohti, kuuluvuus vaan paranee, kun siirrytään tuulen alapuolelle. Kestääkö haukku, vai päättääkö hirvi jättää Piisin?

Vartin päästä todetaan, että näyttää kestävän. Tulien teosta vaan ei tahdo tulla mitään, kun puut ovat läpimärkiä. Tuuli pyörittää koiran haukkua niin että välillä se tuntuu tulevan paljon lähempää ja kun tuulenpuuska hellittää, haukku kuulostaakin kaukaisemmalta. Matka haukulle on silti sama, reilut 2 km. Haukkutiheyden laskemista tuuli ei sentään haittaa.

Metsää myöten on hankalaa päästä lähemmäs haukkua, autolla kyllä pääsisi, jos vaan olisi sopivia teitä.

Toiseen kuuntelupaikkaan saadaan jo tuletkin ja makkaranpaisto alkaa. Maasto-oppaamme soittaa paikallisen hirvikoiraharrastajan paikalle ja ryhmän liikkuminen helpottuu, kun käyttöön saadaan toinenkin auto.

Matti ja Kai lähtevät yrittämään, josko saisivat ampumatilaisuuden, yhteydenoton ja pienen karkon. Toinen tuomari, Mikko jää apukuskien kanssa kuuntelemaan haukkua nuotiolle. Hiljainen tihkusade kostuttaa reppuja ja ihan läheltä, muutaman sadan metrin päästä, kuuluu vaihteeksi ajokoiran haukkua. Piisin haukkua saa välillä tosiaan kuunnella, kun moottorisahan ääni peittää hetkittäin kaiken alleen tai tuuli puuskuttaa puiden latvoissa.

Karkko menee ihan lähelle asutusta. Kuuntelemme haukkua ensin Siwan pihassa. (Siwa-lähikauppa siis todella lähellä, jopa hirveä haukkuvaa koiraa!) Sitten siirrymme lähemmäs haukkua. Tätä omakotialuetta voi todella sanoa luonnonläheiseksi, kun ampumatilaisuuden ja karkonkin pystyy ottamaan suunnilleen talon takapihalta.

Pian 240 minuuttia työskentelyaikaa alkaa olla täynnä. Tarkistussoitot muutamalle tutulle ylituomarille ja sama vastaus kaikilta: ei kannata enää yrittää yhteydenottoa, kun ensimmäinen kutsusta saatu oli niin myöhään. Mikko laskee vielä kerran haukkutiheydenkin.

Ilta alkaa hämärtyä ja päästämme kuljettajan kiitosten kera ajamaan kotiaan kohti. Ryhmän ainoa tehtävä on enää kuunnella haukkua erä täyteen. Toivottavasti Piisi saadaan erän jälkeen heti sopivasti kiinni!

Tässä vaiheessa hirvi viimein oivaltaa, että se ei enää olekaan syvässä metsässä ja päättää pinkaista vähän kauemmas katuvaloista. Ja Piisi tietysti seuraa hirven mukana. Katsomme gepsistä, mihin parivaljakko suuntaa. Kohta haukku kuuluu taas. Erä on ihan pian täynnä ja Matti lähtee metsään ottamaan koiraansa kiinni. Kymmenen minuutin päästä Piisin voi jo ottaa kainaloon.

Hirvi ehtii saada hajut Matista vain hetkeä ennen kuin Matti aloittaa viheltämisen. Haukku lakkaa ja taas hirvi ja koira jatkavat matkaansa. Ryhmä suunnistaa autolla seuraavalle todennäköiselle tielle. Seisomme tiellä muka estämässä hirven loikkaamista tielle tai vastaavasti ottamassa Piisiä kiinni, kun Vaasan – Seinäjoen pikajuna porhaltaa muutaman sadan metrin päästä ohi.

Karkko-haukku-karkko-haukku –leikki jatkuu vielä tovin, kunnes Piisi yhtäkkiä lopettaa seuraamisen. Gepsistä näkyy, kun koira on tiepiston päässä ja vauhtia sillä on vain 1-2 km tunnissa. Siirrymme autolla pistolle, mutta pimeässä vahingossa väärälle pistolle. Piisi alkaa hiljalleen mennä omia jälkiään sinne, missä sitä viimeksi autosta huutelimme. Takaisin siis äskeiseen ruutuun. Huudamme ja vihellämme pimeään yöhön. Piisi lähenee, kääntyy poispäin, lähenee taas. Mitä ihmettä tapahtuu? Matti lähtee hakemaan koiraa metsästä. Ikuisuudelta kuuluvan ajan päästä tulee soitto: - Koira on kiinni, mutta täällä on hirmuista ryteikköä ja louhikkoa, voi kestää ennen kuin ollaan autolla.

Saavumme viimeisinä kisapaikalle. Tauluilla on koetuloksia, vain Piisin rivi puuttuu. Ylituomarin kanssa käydään läpi koetapahtumat, pikaisesti lautasellinen hirvisoppaa ja sitten onkin jo palkintojen jaon vuoro.

Voittaja vie mukanaan kiväärin, Piisille lähtee gepsi kaulaan. Kun Piisi hyppää autosta valokuvausta varten, se loikkiikin kolmella tassulla. Siinä siis selitys äkilliseen vauhdin loppumiseen. Onneksi nuorilla vaivat paranevat pian, sillä viikonloppuna on taas tiedossa hirvijahtia!

Ja tässä viralliset tulokset Hopiasarvesta:

Järjestyksessään 14:sta nuorille koirille (alle 30 kk) suunnattu Hopiasarvi-kisa keräsi runsaan osanoton; 52 koiraa. Yöllinen runsas sade ja kova tuuli vaikutti varmasti osaltaan siihen, että 22 koiraa jäi ilman hirvikosketusta. Kärjen osalta taso oli kuitenkin korkea ja kaiken kaikkiaan 21 koiraa haukkui VOI1:n tuloksen.

Ylituomarina toimi Reijo Tallgren Ilmajoelta ja hänen aputuomarinaan Lasse Kauppinen Ilmajoelta.

Tulokset:
1. 109/1 Hernekallion Melu 96,50p., om.Veikko Sipilä (Ylivieska)
2. 109/2 Karhunkaatajan Piece of Cake 93,00p., om. Matti Myllynen (Lappeenranta) (KVA)
3. 106/1 Lenni 92,50p., om. Petri Väliaho (Soini)
4. 109/2 Tentunmäen Mandi 91,00p., om. Tomi Jokela (Halsua)
5. 106/2 Jenna 87,50p., om. Veikko Viljanmaa (Ilmajoki)
6. 109/1 Urho 87,50p., om. Teuvo Piironen (Lappeenranta)
7. 109/2 Orismalaikan Roosa 87,00p., om. Antti Koivisto (Karvia)
8. 106/1 Rommi 87,00p., om. Antti Rannanjärvi, Roosa ja Jouni Loukasmäki (Lapua)
9. 106/1 Tuppiroskan Hilti 84,50p., om. Joni Hautala (Kälviä)
10. 106/1 Sisu 84,50p., om. Rami Pitkäjärvi (Kortesjärvi)
11. 106/1 Kuuhingon Kamu 83,50p., om. Kimmo Salo (Haukipudas)
12. 106/1 Karpaasin Pave 83,00p., om. Erkki Antila (Jurva)
13. 106/1 Luhtalakson Rokka 83,00p., om. Markku Mäki-Ranta (Alahärmä)
14. 109/1 Vasurin Etku 80,50p., om. Janne ja Minna Kemppainen (Laihia)
15. 106/1 Urkki 80,00p., om. Juha Ketola (Jalasjärvi)
16. 109/2 Taru 79,00p., om. Jukka Immonen (Kontiolahti)
17. 106/2 Pikkukallen Heta 78,00p., om.Veijo Jalonen (Laitila) (KVA)
18. 109/1 Rönpakan Rölli 77,50p., om. Jouni Moilanen ja Jukka Mahlakaarto (Puolanka) (KVA)
19. 106/1 Purunotkon Roomeo 76,00p., om. Jukka Pakkala (Hamina)
20. 109/1 Ryynäskorven Masi 75,00p., om. Tommi Olli (Lappajärvi)
21. 106/1 Larvmarkens Pang 71,50p., om. Timo Lehtonen (Lappi)
22. 106/1 Trollelgens’s Harald 68,00p., om. Ilkka Rautio (Haukipudas)
23. 109/1 Kettunurin Renny 65,50p., om. Jari Kykyri (Kälviä)
24. 106/1 Kalliorannan Reno 62,50p., om. Veijo Leinonen (Paltamo)
25. 106/1 Hercules 52,00p., om. Sami Seikola (Taivassalo)

Tämä sivusto on rakennettu Kennel.fi -kotisivujärjestelmällä.

Kaakon Nettipalvelu Oy