Karhunkaatajan kennel
Karhunkaatajan kennel


Kennel.fi

AVO I / 81 pistettä vuodelta 2001

VOI I / 93,5 pistettä Ruotsinpyhtää 19.12.2002

Karhutaippari 25.10.2005:

Minä lähden Hannun kanssa jäljille ja lähden seuraamaan jälkeä kytketyllä koiralla, jää sinä autolle seuraamaan etenemistä gepsin avulla. Sanon Jarkolle joka on lupautunut tuomariksi karhu taippariin. Ilmoitan koko ajan tapahtumista vhf:llä lupaan vielä. Hannu, joka oli löytänyt karhunjäljet aamuhärmästä, lähtee toiseksi tuomariksi mukaan jäljille. 
Hannu oli aamulla hirven jälkiä etsiessään löytänyt karhun yölliset jäljet ja oli keskeyttänyt yritykseni käydä yövuoron jälkeen nukkumaan soittaessaan ja ilmoittaessaan taippari mahdollisuudesta. 
Lunta on maassa juuri sen verran että sitä voi lumeksi sanoa, aukealla heinikossa ehkä viisi milliä, kuusikoissa lähes paljas maa. 
Donna vetää naru tiukalla Hannun aamullisilla jäljillä, kun lähdemme pitkin traktoriuraa kohden muutaman sadan metrin päässä olevia jälkiä. 
Seuraavassa uran risteyksessä Hannun aamullisille jäljille yhtyy myös karhun jäljet, tosin vastakkaiseen suuntaan. 
Donnan nenä painuu entistä tiukemmin maahan ja naru kiristyy. ”Tuossa aukon reunassa jäljen pitäisi lähteä pois polulta, tuonne rinteeseen” sanoo Hannu takaani. Donna vetää muutaman metrin pitkäksi Hannun jälkiä uralla ja sitten takaisin karhunjäljelle. Nyt on puhdas karhun jälki edessä ja veto kiristyy entisestään. Ylös rinteeseen, vastarinnettä ihan avoimella aukolla josta aurinko on jo lumenhärmän sulattanut. Sulapaikoissa pieniä tarkastuksia ja taas jäljille. Muutama sata metriä aukkoa jonka jälkeen lopulta jälki suuntautuu metsään. Suotureikkoa, siitä lähes pystysuoralle kalliorinteelle, mäen jälkeen tiheään nuoreen kuusikkoon. Erehtymättömästi Donna vetää kuitenkin ja avoimissa, heinikkoisissa paikoissa jälki näkyy myös narun takapäässä kulkeville. Suonotkossa jälki laskeutuu sulan ojan pohjalle, tehden muutaman kymmenen metrin paluuperät. Jälleen metsätraktorin ura, jossa taas paluuperät, jotka Donna ensin menee pitkäksi, mutta korjaa pian. Koko ajan olemme kulkeneet mutkitellen edessä olevaa sulaa, 5 metriä leveää jokea kohden, mutta nyt jälki suuntautuu lopulta joelta poispäin. Veto narussa tuntuu niin tiukalta että ehdotan Hannulle, joka on lupautunut toiseksi tuomariksi, Donnan päästämistä vapaaksi. Hannu nyökkää joten avaan linkun. 
”Koira irti klo 12.34. Jäljitettiin kytkettynä noin pari kilometriä” ilmoitan Jarkolle vhf:llä. Kelaan jälkinarun taskuun ja tallennan irtipäästöpaikan gps:iin. Melkein saman tien lähetän paikkatietokyselyn jotta voin seurata jäljitystä jos se suuntautuu joelle, tielle tai muuhun paikkaan johon karhu voi jäljen hävittää. Vastaus tulee hetken viiveellä. Hyvään suuntaan näyttää olevan menossa, poispäin joelta toteamme yhdessä. Ja vauhti näyttää olevan tosi reipasta, jo 750 metriä etäisyyttä. ”Hei, nyt haukkuu” sanoo Hannu ja samalla kun talletan paikkatiedon reittipisteenä. Jep, Donnan ääni, vastaan. Nopeasti soitto Donnan puhelimeen. Hau, hau, kuuluu myös puhelimen kautta. Haukku päällä klo 12.39, ilmoitan myös Jarkolle vhf:llä. Yes, kuuluu myös tänne, vastaa Jarkko. Uusi paikka ja talletus nimellä: Löytö, jotta voimme mennä tarkistamaan myöhemmin löytöpaikalta onko haukussa karhu. Haukkua kestää pari minuuttia kunnes hiljenee. Ryhdyn lähettämään paikkatietopyyntöjä lähes samassa tahdissa kun ennätän niitä tallentaa gepsin muistiin numerojärjestyksessä. En halua jättää metriäkään pois muistista, jotta tiedämme tarkalleen mistä jälki löytyy jos tapahtuu jotain yllättävää, samoin pystymme varmuudella toteamaan myöhemminkin jäljiltä mikä haukuttavana on ollut. Taas tulee pari minuuttia haukkua ja sitten taas mennään. Välillä Jarkko, joka on nyt huomattavasti lähempänä, sanoo radiolla haukun kuuluvan, mutta sitä meemme mäen taakse kuule. Kohta gepsi näyttää Donnan suuntaavan lähes Jarkkoa kohden ja sieltä takaisin aivan samoille jäljille joita olemme jäljittäneet, aivan meitä ja löytöpaikkaa kohden. Donna ohittaa meidät alle 200 metrin päästä, mutta emme näe sen enempää karhua kuin koiraakaan. Meneekö joelle? Jännitän. Ei. Lähtee samoille jäljille toiselle kierrokselle ja 1,5 km:n päässä suuntaa suoraan poispäin. Gepsi näyttää jäljen pienen lammen rantaan. ”Hei, minä tiedän minne se menee”, sanoo Hannu. ”Siinä on notko josta kulkee niin hirvet kuin karhutkin”. Hippulat vinkuen metsäautotielle ja Jarkko hakemaan. Ahtaudumme kaikki kolme Nissaniin ja suuntaamme kohden seuraavaa metsäautotietä. Saan paikan koirasta juuri kun se on tulossa tielle. Talletan ja saman tien uusi paikannus. Tien yli, ei hätää, on varmasti eläimen perässä koska ei ollenkaan ”jarrutellut” tien ylityksessä. Pysähdymme notkoon jossa gepsi näyttää edellistä paikannusta 90 metriä tien taakse. Tien molemmilla reunoilla näkyy selvästi vana kun kulkija on tiputtanut lumet heinistä. Tähän olisin passimiehen laittanut, jos olisi oltu jahdissa, sanoo Hannu joka on kolunnut näitä metsiä koko jo vuosikymmenet ja tuntee paikat kuin omat taskunsa. Seuraamme uraa parikymmentä metriä kunnes tulee suo-ojan ylitys. Suo-ojan penkassa näkyy selvästi sekä tuore karhun jälki ja koiran jälki metrin vierellä. Paljonkohan on matkaa tullut? kysyn Hannulta joka kaivaa kartan. No, tulee tuosta ringistä jo reilu viisi kilometriä ja siitä lähtöpaikalta on tänne vielä 2-3 km, vastaa hän. Pannaanko TM.si 5,5 km tähän mennessä ehdottaa Jarkko ja merkkaa sen hirvikokeen maastokorttiin. Taitan oksanpätkän mitaksi jäljestä, jotta voimme mitata sen myöhemmin. Haukkua ei kuulu, mutta Donna menee suoraan seuraavan metsäautotien päätä kohden, toteamme ja hyppäämme jälleen autoon. Jälleen paikannukset ja taas löytyy molempien, koiran ja karhun jäljet tien yli. Tämä väli on suoraan mitattuna 2 km sanoo Hannu karttaa tutkittuaan. Äkkiä autoon ja kohden seuraavaa tietä. Se tulee sen pienen lammen vierustaa, neuvoo oppaamme. Kun saavumme lammen kärjen kohdalle, näkyy jo tiellä heinistä karissutta lunta ja kuuraa. Otan paikan Donnasta joka on 160 metrin päässä kohden tulossa. Nousemme autosta jäljen kohdalla. Lumen härmässä näkyy selvästi että kyseessä on aivan tuore karhunjälki. Samassa Donna jo tuleekin jo huomattavasti rauhallisemmaksi pudonneella vauhdilla pitkin jälkiuraa. Jarkko nappaa sitä kiinni tutkapannasta ja sanoo että eiköhän tuo jo ala riittää hyväksyttyyn suoritukseen. Ei kai koiraa tarvitse enempää testata? Ei varmaan ole Jarkolla ole oma lehmä ollenkaan ojassa? Nissanin perässä odottaa vuoroaan nimittäin kuumana vingahdellen jo ”Tykki” eli harmaa uros Talikkosarven Atte sekä ”Pöljä” eli jämtiuros Täysiajan Junior. Näistä varsinkin ”Tykki” on jo ehtinyt näyttää kovan kiinnostuksensa ainakin villisialle, joten olimme vain odottaneet tilaisuutta testata sitä karhulle. 1,1 km tämä viimeinen teiden väli , katsoo Hannu kartastaan.
Soitan välittömästi tiedot Lindholmin Jukalle, joka on ylituomarina saanut jo väliaikatietoja puhelimella. Jukka antaa samalla luvan ryhtyä testaamaan seuraava koiraa tuoreella jäljellä.

Illan aikana ehdimme vielä haukuttaa hyväksytyn taipparin Atella. Se päättyy kun karhu kuljettaa koiran suoraan emän ja kahden vasan makaukselle. Siinä ei Atte voi vastustaa kiusaustaan lähtiessään hiukan isomman lihan perään.

KOETAPAHTUMAT
Koira hakemaan 12.35
Karhu löytyi 12.39
Hakuaika 4 min.
Löytömatka 800 m
Haukkua löytöpaikalla 2
Kiinteää haukkua 4
Haukkutiheys 70
Siirtyvää haukkua 2
Työskentelymatka 8,6 km
Uusintahaukut 2
Yhteydenotot 1
Työskentelyaika 71
Koira kytkettiin 13.50

KOIRAN TYÖSKENTELY KARHULLA
Käyttäytymine jäljillä: Jäljittää
Löytötehokkuus: Omatoiminen, hyvä löytö
Haukun kuuluvuus: Keskinkertainen
Seuraaminen: Sitkeää
Miten karhu todettiin: Lumijälki, lunta 1-5 mm

ARVIO KARHUSTA
Määrä: 1
Etutassun leveys: 12,5 cm
Karhun käyttäytyminen: Arka

Tämä sivusto on rakennettu Kennel.fi -kotisivujärjestelmällä.

Kaakon Nettipalvelu Oy